Digian ja Deeplyn kuukausi sitten julkaisema tutkimus nostaa esiin hälyttäviä lukuja suomalaisen työelämän tilasta. Muutama tutkimuksesta poimimani havainto:

– Vain 20 % työntekijöistä kokee voivansa vaikuttaa organisaationsa strategiaan.

– Vain 36 % uskoo, että henkilöstön kehitysehdotukset johtavat muutoksiin.

– Ainoastaan 16 % kokee, että muutosmyönteisyydestä palkitaan.

– Psykologisesti turvalliseksi työilmapiirin kokee vain 52 % työntekijöistä.

Suomalaisissa työpaikoissa perinteinen, hierarkkinen organisaatio- ja johtamismalli on jäänyt jälkeen radikaalisti muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksista. Kun huomioimme Suomen kilpailukykytekijöiden tyhjiön – puuttuvasta kilpailuedusta nyt puhumattakaan – vaikutukset eivät rajoitu vain organisaatioiden menestykseen tai vientiimme. Ne ulottuvat jo työntekijöiden hyvinvoinnin kautta työelämään kaikkinensa – ja loppuviimein koko Suomen kilpailukykyyn kansainvälisillä markkinoilla, sijoittajien investointihalukkuuteen suomalaisiin yrityksiin, suomalaisten yritysten houkuttelevuuteen työnantajina – ja koko Suomen talouteen.

Mitä tarvitaan, jotta Suomesta tulee maailman onnellisin maa myös työelämän näkökulmasta?

– Yhteisöohjautuvampaa johtamista ja yrityskulttuuria: Organisaatioiden on ymmärrettävä, että liian hierarkkinen organisaatiokulttuuri luo vastakkainasettelua sekä vaikuttavuuden ja merkityksellisyyden puutetta ihmisten arkeen. Tilanteessa, jossa jo merkittävä osa työstä, sen tekijöistä ja heidän erityisosaamisestaan on hajallaan ympäri organisaatiorakenteita, ei voida enää olettaa ja uskoa, että paras substanssiosaaminen asustaa johtoryhmissä ja hallituksissa. Siksi yritysten on mahdollistettava työntekijöilleen laajemmat ja monipuolisemmat keinot vaikuttaa niin työnantajiensa strategiaan kuin jokapäiväiseen, omaa työtään koskevaan operatiiviseen päätöksentekoon.

– Psykologista turvallisuutta: Turvallinen työskentelyilmapiiri on ehdoton edellytys innovaatioille ja rohkeille ideoille. Ilman niitä ihmiset vetäytyvät kuoreensa ja pelkäävät aktiivisuutensa seurauksia. Ja ilman uusia ideoita ja innovatiivisuutta suomalaisyritykset ja koko yhteiskuntamme toistaa samoja vanhoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, samalla odottaen uudenlaisia lopputuloksia.

– Ketteryyttä päätöksentekoon: Vähemmän hierarkiaa, enemmän päätösvaltaa niille, jotka ovat tehtyjen päätösten ytimessä. Nopeampaa reagointia, proaktiivisempaa osallistumista. Laajempaa edustusta ja eri osaamisalueiden osaajia mukaan jokapäiväiseen päätöksentekoon.

– Muutosmyönteisyyden arvostamista: Uudistuksia ajavia henkilöitä on tunnistettava ja tunnustettava. Pätee kaikkiin organisaatioihin, ja kaikkiin asioiden ideointi-, päätöksenteko- ja implementointiprosesseihin.

– Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia: Kaikilla organisaation jäsenillä on oltava aikaa ja resursseja oppimiseen ja kehittymiseen. Vähemmän palavereja, jossa puhutaan tekemisestä, ja enemmän tekemistä.

Kun siirrymme hierarkiasta kohti yhteisöohjautuvampaa, ketteriin kokeiluihin ja jatkuvaan oppimiseen perustuvaan kulttuuriin, meillä on mahdollisuus olla maailman onnellisin kansa myös töissä. Muutos ei kuitenkaan tapahdu itsestään – se vaatii organisaatioilta ja ennen kaikkea organisaatioiden hallintokäytäntöihin muutoshalua, -kyvykkyyttä ja rohkeutta uudistua.

Linkki Digian tutkimukseen TÄÄLLÄ.