Suomessa on meneillään poliittinen kokeilu, joka on yhä vaikeammin perusteltavissa taloustieteellä, tutkimuksella tai edes arkijärjellä. Oikeistolainen hallitus on valinnut linjakseen historiallisen kovakätiset leikkaukset, joiden painopiste on kaikkein heikoimmissa. Samaan aikaan suuryrityksiä ja yhteiskuntamme kaikkein varakkaimpia halutaan palkita veronalennuksilla, jotka eivät luo kasvua, vaan kasvattavat tuloeroja ja eriarvoisuutta.
Suurituloisten veronalennukset syövät julkisen talouden liikkumavaraa
Oikeistolainen ajattelu rikkaiden veronalennuksista perustelee tätä taloustieteellä: 30-luvulla keksitty ajatus on, että varakkaiden veronalennukset johtavat kulutuskysynnän kasvuun, investointeihin, työpaikkojen lisääntymiseen sekä palkkojen ja verokertymän nousuun. Ongelmaksi muodostuu se, että näytöt tämän niin kutsutun valumaefektin toimivuudesta ovat sen verran köykäiset, ettei niitä modernissa markkinataloudessa yksinkertaisesti ole koettu koskaan. Myös riippumattomat taloustieteilijöt ovat IMFn ja OECDn vanavedessä toistuvasti tyrmänneet Trickle Down -teorian nimenomaan teoriana, jolla ei ole juurikaan tekemistä reaalitalouden kanssa.
Kaikki 2000-luvulla tehtyjen analyysien lopputulemat ovat hämmästyttävän yksimielisiä: kepeämmät olot yhteiskunnan rikkaimmille eivät edistä talouskasvua millään tapaa, eikä kasvanut varallisuus automaattisesti “valu” alaspäin. Tutkimusten valossa suurituloiset eivät tyypillisesti käytä lisätulojaan kulutukseen, vaan sijoittavat ne oman varallisuutensa kasvattamiseen – kiinteistöihin, osakkeisiin ja osinkoihin – mikä vastoin hallituksen ja suomalaisten elinkeinojärjestöjen propagandaa kiihdyttää varallisuuserojen kasvua ja keskittää entistä enemmän taloudellisia paineita pieni- ja keskituloisille.
Yritysmaailmassa olemme, työpaikkojen lisäämisen sijaan, myös toistuvasti todistaneet voitollisten yhtiöiden massiivisia muutosneuvotteluja, joiden perimmäisenä tarkoituksena on yksinkertaisesti ollut maksimoida pääomaan sijoitettujen varojen tuotto osakkeenomistajille. Nämä ovat kaikkinensa olleet raadollisin esimerkki brutaaleista tulonsiirroista työntekijöiltä omistajille – vastakkainasettelua, jonka lopputulemana ei synny mitään muuta kuin työttömyyttä, keskinäistä epäluottamusta ja entistä suurempia uhkia yhteiskuntarauhaan.
Leikkauspolitiikan epäonnistunut logiikka
Hallituksen tekemiä leikkauksia on niin ikään perusteltu tulevan talouskasvun vauhdittavina toimenpiteinä. Puheet “sopeutuksista” ja “tasapainottamisesta” nojaavat uskomukseen, että valtiontaloutta voisi hoitaa kuin velkasaneeraukseen ajautuneen pienyrityksen budjettia. Liian raju julkisten menojen leikkaaminen on kuitenkin kiristänyt kokonaiskysyntää kaiken aikaa ja itse asiassa heikentää juuri niitä kasvun edellytyksiä, joihin hallitus silmät kirkkaina valehdellessaan väittää nojaavansa.
Kuntavaaleilla on merkitystä – paikallispolitiikka muokkaa Suomen suuntaa
Poliittinen ilmapiiri on siis kiristynyt. Ihmiset näkevät ympärillään päivittäin mihin valittu politiikka johtaa: epäoikeudenmukaisuuteen, lisääntyvään köyhyyteen, heikentyvään sosiaaliturvaan ja hyvinvointiyhteiskunnan murenemiseen. Toistuvat lakot ja mielenosoitukset kertovat, että kansalaisten mitta alkaa olla täynnä.
Mutta yksin turhautuminen ja suun piekseminen satunnaisissa blogeissa ei muuta politiikan suuntaa – vain äänestäminen muuttaa.
Vaikka kuntapolitiikan suorat vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti paikallisiin asioihin, sillä on valtava merkitys Suomen tulevaisuudelle. Kunnilla on yhä suurempi vastuu terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipalveluiden järjestämisestä – juuri niiden palveluiden, joita hallituksemme heikentää ideologisilla tempauksillaan. Mikäli haluamme inhimillisemmän, vastuullisemman ja kestävän kehityksen yhteiskunnan, sen rakentaminen alkaa kunnista ja kaupungeista.
Kuntapäättäjät voivat torjua hallituksen leikkauspolitiikan haittavaikutuksia, edistää koulutusta, ehkäistä syrjäytymistä ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat ilmastokestävää ja taloudellisesti sekä eettisesti vastuullista kehitystä. Kuntavaalit ovat myös se paikka, jossa kansalaiset voivat osoittaa, että he eivät hyväksy hallituksemme ihmisvihamielistä, lyhytnäköistä ja eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa.
Moni meistä haluaa Suomen, jossa kaikki ihmiset voivat elää ihmisarvoisesti, jossa heikoimmista pidetään huolta ja jossa päätökset perustuvat tutkittuun tietoon ideologisten aistiharhojen sijaan. Muutos lähtee arjen ytimestä, ja vain paikallisen tekemisen kautta se voi kasvaa koko Suomen laajuiseksi liikkeeksi.
Jokainen ääni kuntavaaleissa on siksi askel kohti laajempaa vaikuttavuutta. Äänestämällä jokainen meistä voi olla osa sitä muutosta, jonka haluamme nähdä.
Minä uskon, että me tiedämme mitä tehdä.
Lähteet:
Trickle down economics, economicshelp.org, Tejvan Pettinger, 2022
https://www.economicshelp.org/blog/174/economics/trickle-down-economics/
The Economic Consequences of Major Tax Cuts for the Rich, London School of Economics, David Hope, Julian Limberg, 2020
https://eprints.lse.ac.uk/107919/1/Hope_economic_consequences_of_major_tax_cuts_published.pdf
Do you know your trickle-down economics from your zombie firm?, World Economic Forum, Emma Charlton, 2022
https://www.weforum.org/stories/2022/11/trickle-down-economics-zombie
COUNTERING THE COST-OF-LIVING CRISIS, International Monetary Fund, Pierre-Olivier Gourinchas, 2022
https://www.imf.org/en/Publications/WEO/Issues/2022/10/11/world-economic-outlook-october-2022
Trends in Income Inequality and its Impact on Economic Growth, OECD, Federico Cingano, 2014https://www.oecd.org/content/dam/oecd/en/publications/reports/2014/12/trends-in-income-inequality-and-its-impact-on-economic-growth_g17a2582/5jxrjncwxv6j-en.pdf